Jotain uutta, jotain pysyvää - suunnistajana sumun keskellä
Viime viikkoina olemme totisesti pysähtyneet maailmaa kohdanneen äkillisen kriisin äärelle. Elämä on jälleen näyttänyt, että sitä ei voi hallita, vaikka kuinka suunnittelemme, valmistaudumme ja yritämme parhaamme. Toisaalta elämä on myös osoittanut, että vaikka on tärkeää uudistua, vähintäänkin yhtä tärkeää on arvostaa pysyvää. Sellaista, mikä pitää meidät kiinni tässä hetkessä ja jonka varassa voimme rakentaa huomista.
Suunnistajana sumun keskellä
Tapasin alkuviikon verkkocoachingissa nöyrän yrittäjän ja toimitusjohtajan, joka kertoi olevansa hämillään tässä tilanteessa. Kun kysyin, mistä haluat puhua, hän vastasi pitkällä hiljaisuudella. Siinä me sitten istuimme nokitusten linjoilla, kunnes hän sai sanotuksi: “Olen voimaton, pelkään, että minulla ei ole mitään annettavaa yritykselleni, enkä voi luvata henkilöstölle mitään varmaa. Minua pelottaa, mihin tämä kaikki tulee päätymään.”
Hiljaisuus jatkui vielä hetken, kunnes hän jatkoi:
“Haluan pohtia omaa johtajuuttani tässä haastavassa tilanteessa. Haluan kirkastaa itselleni, mihin kohdistan energiani ja askeleeni, jotta selviämme tästä uuteen nousuun.”
Asiakkaani esitti ison kysymyksen, johon hän halusi löytää vastauksen. Vastauksen, joka olisi ratkaiseva juuri tässä hetkessä.
Tilanne, jonka olemme kohdanneet, koskettaa meitä jokaista. Vaikka ymmärrämme tilanteen faktat, kysymme silti itseltämme: Miten minun käy? Selviänkö? Kykenenkö?
Kuten vanhemmat haluavat suojella ja rauhoittaa lapsiaan, yhtä lailla useimmat yrittäjät ja esimiehet yrittävät kannatella ja rauhoittaa työntekijöitään. Samaan aikaan pitää olla urhea ja varovainen, puhua uskoa luoden ja omia pelkoja peitellen. Vaikka oven takana piilossa oleva tulevaisuus arveluttaa, kristallipallo ei kerro vastauksia. On uskallettava suunnistaa sumun keskellä.
Suuri sydän ja vahvat hartiat
Asiakaani on viisas mies, jolla on suuri sydän. Hän ymmärsi, että tässä tilanteessa hänen johtajuuttaan tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan. Johtajuutta, jossa hän kohtaa erilaisia yksilöitä: lamaantuneita, väsyneitä, töitään entiseen tapaan jatkavia, mahdollisuuksia näkeviä ja kaikkea siltä väliltä.
Vahvoille hartioille on myös kysyntää. Vaikka uusia mahdollisuuksia pitää miettiä ja käynnistää, pysyvääkin on hyvä vaalia. Yrityksen perustehtävä, arvot ja osaaminen ovat edelleen olemassa. Ne kertovat tarinaa, jonka varassa on onnistuttu aiemminkin. Ne kertovat kulttuurista, jossa on tarvittu jokaisen työpanosta. Ne kertovat historiasta, josta on syytä olla ylpeä. Ne kertovat kyvykkyydestä, joka antaa tuulensuojaa pyörremyrskyn pauhatessa. Ne ovat jotain pysyvää ja niin turvallista.
Avun pyytäminen on todellista vahvuutta
Yrittäjän, esimiehen ja johtajan työ on ammatti, johon liittyy melkoisia paradokseja. Kriisin keskellä mitataan johtajuutta, paineensietokykyä, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja, jämäkkyyttä ja joustavuutta. Pitää olla lämmin ja samaan aikaa rationaalinen. On huolehdittava ihmisistä ja bisneksen jatkuvuudesta. Kova paikka, pakko myöntää. Ei ihme, jos väliin kokee voimattomuutta.
Muutostilanteessa kaipaamme yhteisöllisyyttä ja tukea, missä esimies on ratkaisevassa roolissa työpaikalla. Jatkuvana selkärankana oleminen on kuitenkin haastava tehtävä, jota ei pidä vähätellä. Se kysyy esimerkiksi itsetuntemusta, itseluottamusta ja vahvoja itsesäätelytaitoja.
Yksinäisyyden ja pahoinvoinnin suhteesta puhutaan yhä useammin tänään. Johtaminen on yksinäistä työtä.
Kiitos sinulle suomalainen, rohkea ja luotettava yrittäjä ja esimies, että sain jakaa tarinasi. Olen kovin kiitollinen, että olen saanut auttaa sinua johtamisen ja itsensä johtamisen haasteissa.
Avun pyytäminen on todellista vahvuutta.