Roustausta vai oppimiskeskustelua - valmentava johtaminen vaikeissa työtilanteissa

Valmentavan johtamisen valmennuksissa puhumme osallistujien kanssa usein siitä, miten tärkeää on luoda kulttuuria, jossa voidaan oppia yhdessä: onnistumisista, virheistä, itsestämme ja toisistamme. Harjoittelemme valmentavaa ohjaustyyliä yhteisissä sparrailuissa ja niiden jälkeisissä reflektioissa.

Usein toteamme, kuinka epävirallisissa työtilanteissa, kuten kahvipöytäkeskusteluissa, yhteinen keskustelu soljuu eteenpäin, toisia arvostaen ja ajatteluun haastaen. Tunnelma on rento ja välittävä, vaikka puhuttaisiinkin vaikeista aiheista. Samalla annetaan ja vastaanotetaan myös palautetta. Tilanteessa on psykologista turvallisuutta. Vuorovaikutus usein kuitenkin muuttuu, kun siirrytään ns. virallisiin työtilanteisiin. Tällöin myös korostuvat erilaiset työpaikan rooleihin, kulttuuriin ja valtaan liittyvät ilmiöt.

Miksi rakentava vuorovaikutus voi olla vaikeaa haastavassa tilanteessa?

Työelämässä tulee väistämättä eteen tilanteita, joissa tehdään virheitä tai kaikki ei suju, niin kuin on sovittu. Näissä hetkissä esihenkilön ja johdon tapa ottaa asia puheeksi voi ratkaista paljon: syntyykö tilanteessa luottamusta rakentava, kaksisuuntainen palautekeskustelu, vai jääkö toiselle kokemus "roustauksesta", kuulusteltavana olemisesta? Millainen muisti- ja tunnejälki tilanteesta jää? Syventääkö se esihenkilön ja työntekijän välistä ihmissuhdetta? Tai millaista vuorovaikutuskulttuuria tilanne rakentaa?

Ihminen reagoi epävarmaan tai uhkaavaan tilanteeseen usein puolustautumalla. Kun keskustelutilanne muuttuu arvostelevaksi tai yksipuoliseksi, nousevat helposti suojakilvet: yksi vetäytyy, toinen puolustautuu ja kolmas kokee noloutta. Tällainen vuorovaikutus ei rakenna luottamusta ja psykologista turvallisuutta, vaan rikkoo sitä. Tällöin palaute ei myöskään vaikuta toivotulla tavalla.

Puheeksi ottaminen ilman syyllistämistä

Vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen on osa esihenkilötyötä, mutta tapa, jolla se tehdään, ratkaisee mitä tilanteesta opitaan. Valmentava johtaminen tarjoaa tähän hyviä keinoja. Tavoitteena ei ole välttää vastuuta tai siloitella asioita, vaan käsitellä ne rakentavasti, inhimillisesti ja tulevaisuuteen suuntautuen.

Vaikka haastavissa tilanteissa vaaditaan jämäkkyyttä ja asioiden selkeää johtamista, ei se tarkoita, että inhimillisyys pitäisi jättää oven ulkopuolelle. Päinvastoin. Useimmiten tarvitaan juurikin vahvaa, mutta lempeää läsnäoloa, joka auttaa toista rauhoittumaan ja näkemään askeleen eteenpäin, ei vetäytymään tai puolustautumaan suojakuoreensa.

Voit osoittaa jämäkän arvostavaa vuorovaikutusta:

• Olemalla aidosti läsnä. Virittäydy tilanteeseen. Kiinnitä huomiota omaan energiaasi, puhetapaasi ja kehonkieleesi. Niillä on tilanteessa jopa isompi merkitys kuin sanoillasi.

• Viestimällä assertiivisesti. Kysy ja kuuntele, mutta älä kuulustele. Siedä hiljaisuutta ja anna toiselle mahdollisuus tulla kuulluksi. Johda keskustelua, mutta älä dominoi liiaksi.

• Osoittamalla, että välität. Ole tilanteessa tosissasi ja huolissasi, mutta älä syyllistä. Tuo esiin se, että haluat auttaa ja tukea, et vain löytää syyllistä.

• Pitämällä fokuksen tulevaisuudessa. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta siitä voidaan oppia. Ohjaa keskustelu siihen, miten tästä mennään eteenpäin.

Kun keskustelu muuttuu roustaamisesta yhteiseksi oppimisen hetkeksi, syntyy pikkuhiljaa kulttuuri, jossa virheitä ei pelätä vaan niistä opitaan yhdessä. Samalla myös luottamus, arvostus ja yhteisö vahvistuvat.

Johtajuus ei ole kontrollia, vaan kohtaamista. Siinä missä “roustaus” loitontaa ihmisiä, vahvistava kaksisuuntainen oppimiskeskustelu avaa luottamuksen hanat. Välittäminen ei tarkoita silittelyä tai vaikeiden asioiden väistelyä, vaan enneminkin sitä, että uskallamme katsoa asioita silmiin, yhdessä. Tilannetajuisesti, jämäkän lempeästi sekä yhdessä tilanteesta ja toisistamme oppien. Yhteydellä on merkitystä.

Kiinnostaako sinua johtamisviestinnän, valmentavan vuorovaikutuksen tai kulttuurin kehittämisen teemat enemmänkin? Autan sinua mielelläni!

Kerron myös aiemmassa blogissani statusviestinnästä ja sen vaikutuksesta erilaisissa kohtaamistilanteissa.