Miksi tavoitteet jäävät tavoitteiksi arjen työssä?

Tavoitteet ovat johtamisen ja työyhteisöjen kehittämisen vakioteema. Niitä määritellään strategioissa, toiminnan suunnittelussa, operatiivisessa työssä ja henkilöstön kehittämisessä. Myös valmentavan johtamisen ytimessä on tavoitteellisuus.

Tavoitteet liittyvät muutokseen, oppimiseen ja tuloksellisuuteen. Niiden avulla voidaan ohjata yhteiseen suuntaan, kohdistaa energia oikeisiin asioihin sekä luoda reittiä tulevalle.

Useimmiten ongelma ei ole se, etteikö tavoitteita olisi. Ennemminkin niitä on liikaa.

Ei ole ihme, että joskus organisaatioon syntyy tilanne, jossa tavoitteet jäävät arjen työn jalkoihin. Tällöin voikin miettiä, kuinka tärkeä tavoite oikeastaan olikaan? Rakensiko tavoite aidosti kyvykkyyttä myös tulevaa varten? Tai muuttuiko itse työ nopeammin kuin aiemmin määritellyt tavoitteet?

Kun perustehtävä ja tavoitteet menevät sekaisin

Arjen ristipaineissa tekemisen suunta kohdistuu helposti siihen, mikä saa eniten huomiota tai mihin kohdistuu eniten painetta.

Samalla osa tavoitteista jää taka-alalle, kun asioita priorisoidaan arjessa.

Ajan myötä työyhteisöön voi myös muodostua kulttuuri, jossa tavoitteista kyllä puhutaan, mutta niiden eteen ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään.

Miksi veisimme asiaa eteenpäin, jos muutkaan eivät vie?

Joskus myös ajatellaan nopeasti, että tiimin perustehtävä on sama kuin tavoite. Silloin katoaa helposti ero sen välillä, mitä työllä ylläpidetään ja mitä sillä pyritään muuttamaan.

Tavoitteiden asettamiseen on kehitetty monenlaisia malleja. Ne auttavat tarkastelemaan tavoitteita eri näkökulmista, ja niistä voi olla paljon hyötyä tavoitteiden ja niiden heijastusvaikutusten miettimisessä.

Silti tavoitteisiin liittyy usein jännite, joka ei ratkea mallien avulla.

Ylhäältä annetut yhteiset tavoitteet voidaan helposti kokea vapautta rajoittavina.
Silti samaan aikaan kaivataan selkeitä ja yhteisiä raameja työn tekemiselle.

Ilman yhteistä suuntaa työ hajautuu helposti. Liian etäälle arjesta määritellyt tavoitteet eivät tunnu omilta saatikka motivoivilta.

Kun tavoitteet eivät kohtaa työn todellisuutta

Monissa organisaatioissa suoritustavoitteet määritellään ensin strategisella tasolla. Sen jälkeen tiimit ja yksilöt pohtivat, mitä ne tarkoittavat käytännön työssä.

Haaste ei useinkaan ole se, etteivät tavoitteet sopisi strategiaan.

Usein tavoitteet määritellään suoritustavoitteina: mitä meidän pitäisi saada aikaan kokonaisuutena? Tämä voi johtaa tavoitteiden tasapäistämiseen. Tällöin erilaisten tiimien todelliset valmiudet onnistua tavoitteissa jäävät helposti tarkastelematta:

Mikä on tiimin lähtötilanne? Millaista osaamista tiimillä on?
Mitä tiimin pitäisi oppia ennen kuin tavoitteeseen voidaan päästä?

Jos oppimisen tarve jää tunnistamatta, tavoitteet jäävät helposti irrallisiksi arjesta.

Kehityskeskusteluissa voidaan kyllä pohtia osaamista ja koulutuksia, vaikka juuri työn kautta tapahtuva oppiminen olisi usein ratkaisevaa tavoitteiden saavuttamisessa.

Tilanne muuttuu usein silloin, kun tiimi itse tarkastelee tavoitteita oman työnsä näkökulmasta.

Emme pääse tässä tavoitteessa eteenpäin ennen kuin opimme kunnolla käyttämään järjestelmää. Tai ennen kuin sovimme selkeämmät pelisäännöt tiiminä toimimiseen.”

Oppimiseen liittyy usein luonnollista vastustusta. Tavoitteiden pilkkominen osatavoitteiksi, säännöllinen palaute ja sparrauskeskustelut auttavat pitämään suunnan näkyvissä. Samalla kun tehdään kehittymistä näkyväksi, ne myös viestivät, että asia on tärkeä ja että työtä tehdään yhdessä kohti yhteistä päämäärää.

Milloin tavoitteet alkavat oikeasti ohjata työtä?

Tavoitteet eivät muutu tärkeiksi siksi, että ne on kirjattu strategiaan. Ne muuttuvat tärkeiksi silloin, kun ne alkavat ohjata arjen tekemistä.

Usein tämä tapahtuu vasta silloin, kun suoritustavoitteiden rinnalla tunnistetaan myös oppimistavoitteet, ja kun tiimi pystyy kytkemään tavoitteet omaan työhönsä.

Kun tiedämme, mitä meidän pitää oppia, tiedämme myös paremmin, miten voimme edetä kohti tavoitetta.

Kun seuraavan kerran asetatte tavoitteita, pysähtykää hetkeksi hakemaan vastausta yhdessä:

Mitä meidän pitäisi oppia, jotta tämä tavoite olisi ylipäätään mahdollinen?

Kirjoitan blogissani sekä LinkedInissä työelämän ilmiöistä, joita kohtaan työssäni organisaatioiden ja esihenkilöiden kanssa.

👉 Lisää minusta.